Puikkohitsaus ja TIG-hitsaus – erot harrastajalle

Puikkohitsaus ja TIG-hitsaus – erot harrastajalle

Puikkohitsaus ja TIG-hitsaus ovat kaksi harrastajan yleisintä vaihtoehtoa silloin, kun ensimmäistä hitsauskonetta mietitään kotitalliin, mökille tai maatilan pajaan. Tässä artikkelissa käydään läpi, miten puikkohitsaus ja TIG-hitsaus eroavat käytännössä: mitä niillä voi tehdä, paljonko aloitus maksaa ja kumpi sopii omiin töihin. Kun erot ovat selvillä, välttyy ostamasta konetta, joka seisoo hyllyssä väärän prosessin takia.

Näin prosessit toimivat käytännössä

Puikkohitsauksessa (MMA) valokaari palaa päällystetyn puikon ja työkappaleen välissä. Puikon päällyste palaa ja muodostaa suojakaasun sekä kuonan, joka suojaa saumaa jäähtymisen ajan. Kaasupulloa ei tarvita. Kone, puikkopihti, maadoituskaapeli ja paketti puikkoja riittävät.

TIG-hitsauksessa valokaari palaa sulamattoman volframielektrodin ja työkappaleen välissä. Suojakaasuna käytetään puhdasta argonia, ja lisäainetta syötetään toisella kädellä erillisenä lankana. Toinen käsi pitää polttimen, toinen syöttää lisäainetta, ja ammattikoneissa jalka säätää virtaa polkimella.

Ero näkyy heti ensimmäisellä kerralla. Puikko on nopea, roiskuva ja anteeksiantava ruosteen suhteen. TIG on hidas, hiljainen ja tarkka, mutta se vaatii puhtaan pinnan.

Puikkohitsaus ja TIG-hitsaus harrastajan töissä

Paksu rakenneteräs on puikon kotikenttää. Peräkärryn aisan korjaus, traktorin etukuormaajan kiinnike, aidan tolpat tai mökin laiturin teräsosat syntyvät puikolla nopeasti, ja 3-10 mm teräs hitsautuu hyvin tavallisella 2,5 tai 3,2 mm rutiilipuikolla. ESABin OK 46.00 on suomalaisissa pajoissa klassikko, koska se syttyy helposti ja kuona irtoaa siististi.

Puikko toimii myös ulkona. Tuulinen piha Pohjanmaalla tai rantakallio Saaristomerellä ei haittaa puikkohitsausta, koska suojaus syntyy päällysteestä. TIG-hitsauksessa jo kevyt tuulenvire puhaltaa argonin pois ja sauma huokoistuu.

TIG on vahvimmillaan ohuissa ja näkyvissä töissä. Alle 1,5 mm peltiä on puikolla lähes mahdoton hitsata polttamatta reikää, mutta TIGillä se onnistuu harjoittelun jälkeen. Ruostumaton teräs, moottoripyörän pakoputki, polkupyörän runko, venevarusteet ja alumiini ovat tyypillisiä TIG-töitä. Alumiinin hitsaamiseen tarvitaan kuitenkin AC/DC-kone, sillä pelkällä tasavirralla alumiini ei hitsaudu kunnolla.

Jos työt ovat enimmäkseen ohutta autopeltiä, kannattaa harkita myös kolmatta vaihtoehtoa. Asiasta lisää artikkelissa MIG-hitsauslaitteen valinnasta.

Hinnat ja aloituskustannukset

Puikkoinvertterin saa uutena 100-250 eurolla, ja harrastajalle se riittää pitkälle. Laadukkaammat koneet, kuten lahtelaisen Kempin Minarc-sarja tai ESABin harrastemallit, maksavat 400-900 €. Kotimaisen valmistajan etuna on, että huolto ja varaosat löytyvät Suomesta myös 10 vuoden päästä.

TIG on kalliimpi kokonaisuus. Tasavirta-TIG maksaa 300-900 € ja AC/DC-kone alumiinia varten tyypillisesti 600-2 000 €. Päälle tulee argonpullo. Suomessa kaasupullot hankitaan yleensä kaasutoimittajalta vuokrasopimuksella tai omistuspullona, ja tämä nostaa aloituskustannusta useilla sadoilla euroilla. Lisäksi tarvitaan paineensäädin, volframielektrodeja ja lisäainelankoja jokaiselle materiaalille.

Monessa puikkoinvertterissä on Lift-TIG-toiminto. Siihen voi liittää venttiilillisen TIG-polttimen ja kokeilla teräksen TIG-hitsausta ilman uutta konetta. Alumiini ei tällä onnistu, mutta ruostumaton ja musta teräs onnistuvat.

Yleinen myytti: TIG on vain ammattilaisille

Moni harrastaja jättää TIGin väliin, koska sitä pidetään ammattilaisten erikoisosaamisena. Totuus on, että TIGin perusteet oppii muutamassa illassa, ja sauman hallinta on monelle jopa helpompaa kuin puikolla. Valokaari on rauhallinen, sulan näkee selvästi, eikä roiskeita tai kuonaa ole.

TIG on vaikeaa vasta, kun tavoitteena on tasainen ”kolikkopino”-sauma ohuelle ruostumattomalle tai alumiinille. Siihen menee kuukausia. Puikkohitsaus taas vaikuttaa helpolta, koska kone on yksinkertainen, mutta puikon syttyminen, kaarenpituuden hallinta ja tasainen syöttö puikon lyhentyessä vaativat oman harjoittelunsa.

Yleisimmät virheet ja mitä välttää

Ensimmäinen virhe on väärä virta-alue. Liian pienellä virralla puikko tarttuu kiinni ja sauma jää pinnalle ilman tunkeumaa. Liian suurella virralla ohut materiaali puhkeaa. Nyrkkisääntönä 2,5 mm rutiilipuikko toimii noin 70-100 ampeerilla ja 3,2 mm puikko noin 100-140 ampeerilla, mutta tarkka arvo riippuu asennosta ja materiaalista. Aiheesta lisää artikkelissa hitsausvirran säätö metallin paksuuden mukaan.

Toinen virhe on likainen pinta TIG-hitsauksessa. Puikko polttaa kevyen pintaruosteen läpi, mutta TIG ei. Kokenut hitsaaja hioo liitoksen kirkkaaksi ja pyyhkii sen asetonilla ennen kuin sytyttää kaaren. Jos volframin kärki osuu sulaan, se on teroitettava heti uudelleen, muuten kaari harhailee.

Kolmas virhe koskee puikkojen säilytystä. Emäksiset puikot, kuten OK 48.00, imevät kosteutta, ja kostea puikko aiheuttaa huokosia ja vetyhalkeamia. Kylmässä ja kosteassa autotallissa puikot kannattaa säilyttää suljetussa rasiassa ja kuivata tarvittaessa valmistajan ohjeen mukaan.

Talvella tulee vielä yksi huomio. Pakkasessa paksu teräs jäähdyttää sauman nopeasti, mikä lisää halkeilun riskiä. Ammattilainen lämmittää paksun kappaleen liitosalueen kaasupolttimella ennen hitsausta, kun lämpötila on reilusti pakkasella.

Turvallisuus molemmissa prosesseissa

Molemmissa prosesseissa syntyy voimakasta UV-säteilyä. TIG-kaari näyttää rauhalliselta, mutta se polttaa ihon ja silmät yhtä tehokkaasti kuin puikko, ja paljaat käsivarret saavat ”hitsarin auringonpolttaman” jo lyhyessä ajassa. Automaattisesti tummuva maski, nahkakäsineet ja palamaton vaatetus ovat pakollisia. Lisätietoa löytyy artikkelista hitsauspuvun ja kasvojen suojaus työvaiheissa.

Puikkohitsauksessa syntyy enemmän savua, joten sisätiloissa tarvitaan tuuletus tai kohdepoisto. Volframielektrodeissa kannattaa valita lantanoitu tai cerioitu elektrodi. Toriumoitu, punakärkinen elektrodi on radioaktiivinen, ja sen hiontapöly on terveysriski. Hitsauskoneen pitää olla CE-merkitty, ja sähköturvallisuutta valvoo Suomessa Tukes.

UKK

Kumpi kannattaa ostaa ensimmäiseksi hitsauskoneeksi?
Jos työt ovat pääosin yli 3 mm terästä, ulkona tehtäviä korjauksia ja maatalouskoneita, puikkoinvertteri on edullisin ja monipuolisin aloitus. Jos tavoitteena on ohut pelti, ruostumaton tai siisti jälki näkyviin kohteisiin, TIG on parempi valinta.

Voiko TIG-koneella hitsata myös puikolla?
Kyllä. Lähes kaikissa TIG-invertterissä on MMA-toiminto, joten samalla koneella voi hitsata myös puikolla. Käänteinen yhdistelmä toimii vain Lift-TIGin kautta, eikä alumiini onnistu ilman AC-toimintoa.

Tarvitaanko TIG-hitsaukseen aina kaasupullo?
Tarvitaan. TIG-hitsaus vaatii aina suojakaasun, ja teräksellä, ruostumattomalla ja alumiinilla se on tavallisesti puhdasta argonia. Ilman kaasua volframi palaa ja sauma hapettuu käyttökelvottomaksi.

Yhteenveto: valitse työn, ei koneen mukaan

Puikko sopii paksulle teräkselle, ulkotöihin ja tilanteisiin, joissa nopeus ja edullisuus ratkaisevat. TIG sopii ohuille materiaaleille, ruostumattomalle ja alumiinille sekä töihin, joissa sauman ulkonäöllä on väliä. Moni harrastaja aloittaa puikkoinvertterillä, jossa on Lift-TIG, ja hankkii AC/DC-koneen vasta kun alumiinitöitä alkaa oikeasti tulla.

Kannattaa kirjoittaa ylös viisi seuraavaa hitsaustyötä ennen ostopäätöstä. Ne kertovat, kumpaa prosessia todella tarvitaan.

Anna pisteet

(ei vielä ääniä)

Arvostele, kommentoi tai kerro kokemuksista